Radiohead

SISÄLTÖVAROITUS: Itsemurha

Radiohead on legendaarinen englantilainen vaihtoehtorock bändi, joka ei tarvitse kummemmin esittelyjä. He saivat valtavan suosion vuonna 1992 biisillä Creep ja jatkoivat uraansa olemalla entistä kokeellisempia ja vaikutusvaltaisimpia vaihtoehtorock-yhtyeitä ikinä. Heidän vaikutusvaltaansa rock maailmaan ei voi sanoilla kuvailla oli se sitten albumeista The Bends, joka auttoi suosiota kasvanutta Brit-poppia siirtymään enemmän melankoliseen, tunnelmalliseen ja itsetutkiskelevaan suuntaan, Kid A, jossa yhdisteltiin kokeellista elektronista musiikkia, ambienttia, jazzia ja epätyypillisiä biisin struktuureja, In Rainbows, joka oli ensimmäinen merkittävä maailmanlaajuinen albumi, jonka toimi maksa mitä haluat periaatteella, tai sitten OK Computer, joka mullisti rock maailman kokeilevalla tuotannolla, tunnelmallisilla äänimaailmoilla, epätavallisilla kappalerakenteilla sekä uniikilla kirjoituksella.

OK Computer on Radioheadin kolmas studioalbumi, joka julkaistiin 21. toukokuuta vuonna 1997. Albumi yhdistelee Radioheadin omalla tyylillä höystettyä vaihtoehtorockia, taiderockia sekä post-britpoppia. Vaikka OK Computer ei sinänsä ole konseptialbumi, tarkat teemat silti ympäröivät koko albumia kuten vieraantuminen, irrallisuus, teknologia, tulevaisuus, epäinhimillistäminen, ahdistus ja voimattomuus.

Albumin ensimmäinen biisi Airbag tutkii kuolevaisuutta, riippuvuutta teknologiasta ja tunne siitä, kun olet saanut toisen mahdollisuuden elämässä. Bändin keulahahmo Thom Yorke sai inspiraation biisiin hänen omasta kokemuksestansa autokolarissa, ”I am born again, In a fast German car, I'm amazed that I survived, An airbag saved my life”. Yorke kertoo siitä, että ilman turvavyötä hän ei olisi selvinnyt onnettomuudesta ja näin paha lähellä kuolemaa kokemus saa ihmisen tuntemaan elävämmäksi kuin koskaan aiemmin. Kappaleen pää kitarariffi on hypnoottinen sekä Phil Selwayn epätavalliset rummut tekevät kuuntelukokemuksesta tosi surrealistisen kuuntelukokemuksen, joka tuntuu ajoittain ihan kuin joltain scifi elokuvalta.

Albumi jatkuu biisillä Paranoid Android, jota pidetään radioheadin magnum opuksena ja usein verrataan kappaleisiin kuten Bohemian Rhapsody sen kunnianhimoisuudella ja kokeellisuudellaan. Se kertoo vieraantumisesta, vastenmielisyydestä, vainoharjaisuudesta ja tarpeesta päästä pakoon ihmiskunnan rumuudesta. Biisillä ei ole tarkkaa narratiivia, vaan enemmän biisi enemmän vain tutkii havaintoja, tunkeutuvia ajatuksia sekä fantasioita maailmasta. Kappaleen voi jakaa struktuurillisesti neljään osaan. Ensimmäinen on ahdistus ”Please could you stop the noise? I'm trying to get some rest”, jota tukee arkaluonteinen kitara ja suhteellisen hillitty laulu Yorkelta. Toinen osio on viha ”Ambition makes you look pretty ugly” jota vastaavasti tukee erittäin aggressiivinen ja taitava sähkökitarasoolo Johnny Greenwoodilta ja inhohimoisemman ja räjähdysmäisen laulun Yorkelta. Kolmas osa on oma lemppari, joka on epätoivo ”Rain down, rain down, Come on, rain down on me”. Tässä elokuvallisessa kohtauksessa on vain lempeät rummut, Yorken taustalla kuuluvat hyräilyt sekä rauhallinen akustinen kitara, minkä päälle Yorke intohimoisesti laulaa ja tekee minulle kehonulkoisen kuuntelukokemuksen. Rauhallisen kohdan jälkeen tulee neljäs ja viimeinen osa, jossa palataan kaaokseen Greenwoodin maailmanluokan kitarasoololla. Paranoid Android on klassikko ihan syystäkin ja se puski rajoja musiikin kirjoittamisen suhteen.

Albumin isoimpia kohokohtia on uskomaton kolmen biisin sarja, joka sisältää kappaleet Exit Music (For A Film), Let Down sekä Karma Police. Henkilökohtaisesti pidän tätä parhaana kolmen kappaleen sarjana mistään albumista ikinä, Exit Music (For A Film) on erittäin kaunis ja voimakas teos, joka toimi vuoden 1996 elokuvassa William Shakespeare’s Romeo + Juliet. Kappale alkaa rauhallisella akustisella kitaralla ja pikkuhiljaa kasvattaa jännitystä kappaleen ajan, jonka lopuksi jännitys katkeaa ja Yorken herkkä huuto muodostaa huipentuman ”Now we are one, In everlasting peace”. Seuraava biisi on taas mahdollisesti emotionaalisesti musertavin kappale albumilla. Let Down käsittelee aiheita pettymyksestä siihen, että yksinkertaisesti on olemassa, ja jälleen kerran Yorken hauras, mutta samalla määrätietoinen laulu tekee biisistä vielä karmivamman. Biisin huipentuma on syystäkin kasvanut suosioon mediassa, jossa Yorke laulaa melodioita päällekkäin, jotka ovat toisistaan riippumattomia. Näiden päällekkäisten melodioiden vaikutus on musertava. Ihan kuin laulajan sisäinen maailma, joka on pysynyt tukahdutettuna koko kappaleen ajan, muuttuisi yhtäkkiä mahdottomaksi pitää sisällä. Seuraavaksi on Karma Police, jossa tutkitaan tuomitsemista, kaunaa, syyllisyyttä sekä pelkoa hallinnan menettämisestä. Kappale alkaa ikonisella pianolla, joka räjähtää legendaarisiin lyriikoihin ”Karma police, arrest this man, He talks in maths, he buzzes like a fridge”. Kappale on erittäin sinemaattinen ja sen eteneminen melankoliasta, dramaattiseen lopetukseen on uskomaton.

Yksi albumin kohokohdista on myös biisi No Suprises, joka on petollinen sen rauhallisen melodian sekä karmivien lyriikoiden yhdistämisen takia. Rauhalliset kitararpeggiot ja Yorken pehmeä laulu tuo tunnelman kuin jostain kehtolaulusta, mutta lyriikat kuten ”A heart that's full up like a landfill, A job that slowly kills you, Bruises that won't heal” sekä ”I'll take a quiet life, A handshake of carbon monoxide, And no alarms and no surprises” herättävät levottomuutta joka kuuntelijassa. Yorken laulusta ei tule sellaista oloa, että hän haluisi vielä taistella, vaan enemmän juuri hyväksyntää hänen kohtalostaan. Biisi ei ole toiveikas, vaan se on nimenomaan lausahdus siitä, että elämästä on tullut hänelle sietämätön.

Albumi on masentava, mutta Radioheadin tuntien sen ei pitäisi tulla minkäänlaisena yllätyksenä. Se kuulostaa erittäin futuristiselta, ja biisien soundit kuulostavat nykypäivänäkin erittäin tuoreilta. Myös albumin konseptin merkitys kasvaa joka päivä tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi tietokoneiden yleistyessä ja monia albumissa esitettyjä huolia voi yhdistää myös maailman vallanneeseen tekoälyyn. Tietokoneet olivat vielä uusi juttu OK Computerin tullessa ja iso inspiraatio albumin tekemiselle oli juuri huoli tietokoneiden yleistymisestä ja dystopisesta tulevaisuudesta, missä ihmiset eivät ajattele omilla aivoillaan, vaan antavat esim. androidien hoitaa ajattelun. Siihen on ihan syy miksi niin moni bändi kuten Oasis, Muse ja Coldplay on ottanut valtavan määrän vaikutteita Radioheadiltä ja myös tältä albumilta. Albumi on klassiko ja kulmakivi vaihtoehtorockille.